Haikeaakin...

 

*Tänään*

 kässäkerhomme

kokoontui meidän kotona

pikkujoulujen merkeissä.

 

Kaksi vakkarijäsentä,

yksi säännöllisesti vieraileva

opiskelija-tähti sekä

yksi muuttolintunen.

 

Oli ihanaa olla koossa jälleen

vanhalla jengillä.

*Kässäkissat*

 vai mikä sen jengin nimi sitten onkin.

Emme koskaan päässeet nimiasiassa

yksimielisyyteen.;)

 

 

 

Siitä jatkettiin

mihin viimeksi jäätiin.

Joskus alkukesästä se taisi olla.

Sen jälkeen

emme ole tällä kokonaisella kokoonpanolla

olleet koolla.

 

 

Olo 

oli hiukan haikeakin.

Kaksi jää,

yksi hurautti takaisin

uudelle kotikonnulle

ja pian yksi

lentää aika kauas.

Niin kauas,

että kovin usein ei taideta nähdä.

Miten pitkäksi aikaa,

sitä ei tiedä.

 

 

Elämä tuo välillä vastaan

jotain sellaista uutta,

 josta ei ole osannut ollenkaan

aavistella.

Tämä kässäkerho

oli yksi sellainen yllätys.

 

Kiitos kässäkamut!

 

<3